Blog

Olen huomannut, että tunnin junamatkan voi tehdä hyvin spontaanisti ja pienillä varusteilla tyyliin pari vaippaa ja vesipullo. Tästä syystä esimerkiksi äitiyslomalla reissasin Alpun kanssa usein lähikohteisiin , kuten Hämeenlinnaan tai Lahteen. Lähimatkat löytyvät myös mun äitiysloman to do -listalta. Junia kulkee niin usein, ainakin tunnin välein, ettei aikataulua tarvitse katsella etukäteen, voi vain mennä asemalle ja nousta seuraavaan junaan.

Mä itse tykkään matkustaa noilla kaukojunilla, koska ne ovat nopeita, niissä on ravintolavaunu ja IC-junissa leikkivaunu. Toisaalta myös lähijunilla pääsee melkein yhtä nopeasti perille, ja ne ovat yleensä edullisempia kuin kaukojunat.

Arkisin lippu toimii klo 09 - 06 välillä, viikonloppuisin tässä ei ole aikarajoitetta. Toisaalta äitiyslomalaisille sellainen vinkki, että lähijunissa voi nykyään kulkea vaunujen kanssa ilmaiseksi jopa Tampereelle saakka!! Lisätietoa perheiden junapalveluista on tällä VR: Niille, kutka suunnittelevat päiväretkeä Hämeenlinnaan, täältä löytyy minun suosituslistani. Raisa on myös luvannut viedä meidät kesälomalla Lahteen päiväretkelle hän on sieltä kotoisin ja näyttää Lahden parhaat paikat.

Lupaan tehdä myös niistä oman listauksen. Reissaan muuten tänään taas junalla Alpun ja kumppaneiden kanssa Turkuun, luvassa jälleen ig-story-raporttia! En muista oikeastaan miten päädyin Naisten Pankin vuosipäiväiltaan , mutta muistan sen, että olin illan jälkeen täynnä sellaista käsittämätöntä tarmoa. Silloinen Naisten Pankin johtaja, Ritva Ohmeroluoma, aloitti illan astumalla lavalle tyylikkäässä mustassa mekossa. Tämä konkreettinen esimerkki avasi silmäni: Kun vuonna Kirkon Ulkomaanapu perustettiin Suomeen, pointtina ei ollut auttaa ulkomaita , vaan tuoda apua nälästä ja köyhyydestä kärsivälle sodanjälkeiselle Suomelle.

Ohmeroluoma kertoi, että Suomi sai esimerkiksi Namibiasta sadekangasta ja Yhdysvalloista ruoka- ja vaatepakkauksia. Hänen isoäitinsä saamassa pakkauksessa oli pelkästään juhlavaatteita, joita suomalainen maalaisemäntä ei voinut käyttää missään.

Tarvittiinkin 60 vuotta, ennen kuin mekko sai käyttötarkoituksen Suomessa. Tuolloin tajusin, että hittolainen! Siitä ei todellakaan ole kauaa, kun Suomessa on oltu köyhyysrajan alapuolella ja kärsitty nälkää. Ja nyt me olemme näin hyvinvoivia!

Klikkasin tuon illan jälkeen itseni verkkopankkiin, ja liityin Naisten Pankin kuukausilahjoittajaksi. Järjestö tukee naisten yrittäjyyttä ja toimentulon kehittämistä viidessä eri maassa.

Se toimii Kirkon Ulkomaan avun alla, muttei tee minkäänlaista käännytystyötä. Minulle KUA on hyvä signaali, koska se on yksi niistä lafkoista, joissa raha menee varmimmin oikeaan kohteeseen. Esimerkiksi NP lähettää keskimäärin 84 prosenttia lahjoitetuista rahoista suoraan kohteeseen.

Vanhana taloustieteilijänä lol tykkään NP: Pointtina on lahjoittaa rahat 15 - 30 hengen yhteisöille, joihin kuuluu keskenään tuttuja naisia. Nämä yhteisöt toimivat kyläpankkeina ja päättävät itse säännöistään. Idea on kuitenkin se, että paikalliset naiset saavat lainaa tällaisesta pankista esimerkiksi ammatin hankkimiseen, ja valmistuttuaan ja alettuaan tienata elantoaan he maksavat lainan pienellä korolla takaisin.

Takaisinmaksun jälkeen koko pääoma jaetaan jälleen lainoina eteenpäin. Ulkopuoliset tahot eivät siis tee voittoa kyläpankkitoiminnalla. No, tuolloin vuoden jälkeen minulle kävi sitten vähän ajan päästä niin, että asuntolainaa ottaessa vaihdoin pankkia, ja osa kuukausilahjoituksistani tipahtivat siinä samassa pois, NP mukaan lukien. Joskus minun laiskuuteni ja hajamielisyyteni on käsittämätöntä, enkä saanut aloitettua kuukausilahjoitusta uudesta pankista.

Kunnes tänä keväänä, kun ystäväni Sara mainitsi Naisten Pankista, muistin taas koko homman. Olen vähän sitä mieltä, että jos minulla on varaa laittaa euroa joka kuukausi etf- ja indeksirahastoihin kerryttämään minun omaa varallisuuttani, niin minulla on myös varaa laittaa 30 euroa hyväntekeväisyyteen joka kuukausi. Kaikille niille, joita kiinnostaa köyhyyden poistaminen, naisten oikeudet ja helppo tapa tehdä hyvää, niin suosittelen joko laittamaan tuonne jonkun könttäsumman 30 eurolla nainen saa jo ammatin!

Se onnistuu nopeasti Naisten Pankin verkkosivuilta , josta löytyy muutenkin enemmän tietoa aiheesta. Suosikkigraafikkoni, Saara Helkalan , käsialaa. Olin toukokuussa aivan järjettömän hauskalla Tallinnan-matkalla  kolmen ystäväni kanssa. Koska seura koostui häpeilemättömistä ja kommentointivalmiista smuiduista, päädyttiin yllättäen tekemään matkasta myös video, jolla jaamme ehdottomasti tärkeimmät ja syvällisimmät elämänohjeemme, eli asiat, jotka kannattaa tehdä tai oivaltaa ennen kuin täyttää Ja tämä tuli siksikin sopivaan aikaan, että minä täytän sunnuntaina 31, joten neljääkymppiä kohti ollaan menossa!

Mukana siis Tiia ja Anna, jotka tekevät muun muassa hillitöntä Kaverin puolesta kyselen -podcastia jota minä olen ollut aikoinaan konseptoimassa, joten suosittelen kuuntelemaan! Muista tilata mun YouTube-kanava ja katso myös nämä videot: Teos on puhdasta kultaa, jokainen sivu tarjoaa oivalluksia ihmisen historiasta, ja veikkaan, että palaan tähän tietokirjaan blogissa vielä uudestaankin. Harari puhuu siitä, mikä on luonnollista ja epäluonnollista , ja tulee siihen tulokseen, että biologisesta näkökulmasta katsoen mikään ei ole epäluonnollista.

Eli se mikä on mahdollista, on myös luonnollista. Aidosti epäluonnollista käyttäytymistä, eli sellaista, joka uhmaisi luonnonlakeja, ei ylipäänsä voi olla olemassa, joten sitä ei tarvitse erikseen kieltää. Voisi olla epäluonnollista, jos minä juoksisin valoa nopeammin tai joku toinen ihminen yhteyttäisi, mutta näin ei vain tapahdu, koska luonnonlait ohjaavat meitä niin. Kulttuureilla on usein tapana väittää, että ne kieltävät epäluonnollisia asioita. Tyyliin "homoseksuaalisuus on epänormaalia, koska samaa sukupuolta olevien ihmisten suhteista ei synny lapsia, joten sen täytyy olla luonnotonta eli se pitää kieltää".

Oikeasti tällaiset käsitykset eivät tule millään lailla biologiasta, vaan täysin teologiasta, kuten kristinuskosta tai islamista. Harari selittää, miten kristityssä teologiassa ajatellaan, että Jumala on luonut ihmiskehon ja suunnitellut, että jokaisella ruumiinjäsenellä ja elimellä on tietty tarkoitus.

Jos me käytämme ruumiinosiamme ja elimiämme Jumala aikomaan tarkoitukseen, kyse on luonnollisesta toiminnasta. Jos taas käytämme niitä muuhun, se on epäluonnollista. Harari jatkaa, että evoluutiolla ei kuitenkaan ole tarkoitusta.

Elimet eivät ole kehittyneet tiettyyn tarkoitukseen, ja tavat, joilla niitä käytetään, ovat jatkuvassa muutostilassa. Ihmiskehossa ei ole yhtäkään elintä, joka tekisi vain sitä, mitä sen prototyyppi teki saadessaan alkunsa satoja miljoonia vuosia sitten. Se sai alkunsa, koska ensimmäiset monisoluiset eliöt tarvitsivat keinon saada ravintoa. Nykyään sillä edelleen lapotaan ruokaa sisään, mutta suutä käytetään myös puhumiseen ja suutelemiseen.

Harari ottaa toisenkin esimerkin: Erään teorian mukaan siivet kehittyivät lentokyvyttömien hyönteisten ulkonemista. Ulkonevat kasvoivat, koska näin hyönteinen pystyi imemään enemmän auringonvaloa sisään ja pysymään lämpimänä. Ja sitten yhtäkkiä niillä pystyikin myös lentämään. Myös sukupuolielimemme ja -käytöksemme ovat monitehtäväisiä. Seksi kehittyi kyllä suvun jatkamista varten, mutta monet eläimet käyttävät sitä myös muihin tarkoituksiin kuin pienten kopioiden tuottamiseen itsestään.

Esimerkiksi simpanssit käyttävät seksiä poliittisten liittoutumien lujittamiseen, läheisyyden luomiseen ja jännityksen laukaisemiseen. Miksi se ei olisi luonnollista? Otettiin juhannuksena yhden mun vanhimman ystävän, Katarinan eli Kapukapun kanssa potretteja.

Lapsen voi hyvin hankkia yksin. Käytettiin sunnuntain hellepäivä parhaalla mahdollisella tavalla: Purjehdittiin isän perheen kanssa Helsingin edustalla, kierrettiin Suomenlinnaa ja lähimaisemia. Meitä oli veneessä yhteensä yksitoista ihmistä, nuorin alle vuoden.

Koko päivä oli niin tulvillaan onnenhyrskäyksiä, että on vaikea eritellä, mikä oli hienoin hetki. Auringonläikät meressä liikkuivat meidän mukana, purjevene lipui eteenpäin sulavasti. Makasin kannella ja katselin ison purjeen huippua miettien, että voisin katsoa tätä näkymää vaikka elämäni loppuun asti. Myös mun pieni kaksivuotiaani innostui purjehtimisesta. Se tasapainotteli jo kannella ihan ammattilaisen elkein, ihmetteli suurta merta ja hengitti meri-ilmaa. Sisätilaa veneessä on kahden kajuutan verran, joten Alppunen pystyi juoksentelemaan ja ilakoimaan tilavasti.

Oikeastaan tuollainen vene on juuri sopiva kaksivuotiaalle, ei ollenkaan ahdas, vaan kompakti. Autossa pahoinvoiva lapseni pärjäsi hyvin keinuvassa veneessä. Merenkäynti ei toki käynyt kovinkaan villiksi missään vaiheessa, mutta tämä oli hyvä todiste siitä, että voimme purjehtia jatkossakin. En osaa sanoa, mikä meressä tekee minut niin onnelliseksi. Siellä on jotenkin vain tilaa ajatella. Kun katselee taivasta mereltä käsin, on suoranainen velvollisuus ajatella jotain muuta kuin seuraavan viikon to do -listaa.

Purjehtimiseen kuuluu jotenkin sellainen herttainen hyväntuulisuus, kaikki ovat kirjaimellisesti samassa veneessä. Meidän veneilyyn kuuluu ylipäänsä sellainen leppoisuus, kaikki tehdään verkkaisesti.

Juodaan sumppia, rupatellaan, otetaan päiväunet, käännetään ruoria. Isän perheen vene on huomattavasti isompi ja tasaisempi kuin mun ja Oton H-vene. Sen kanssa purjehtiminen on tosi erilaista, ehkä vähemmän fyysistä ja rauhallisempaa.

Mutta kyllä mä ajattelin nyt kokeilla ottaa Turussa Alpun meidän H-veneeseen, ainakin jollekin lyhyelle purjehdukselle. Se nautti tuolla olostaan niin paljon, jaksoi yllättävän rauhallisena istuskella siinä ruorin vieressä, niin ehkä sitä voisi kokeilla. Pientä skabailua oli siitä, että aina kajuutan ulkopuolella täytyy olla pelastusliivi, mutta kun olen muuten melko löperö äiti, niin sitten Alppu kyllä tottelee, kun sanon painokkaasti, että tämä homma menee nyt näin ja asiasta ei keskustella.

Ennen kaikkea toivon, että Alpun keho ja mieli tottuvat veneessä olemiseen. Se on omanlaista elämää, ja on hauska, jos Alppu nyt pikkuhiljaa kasvaa siihen kiinni. Nyt on sellainen olo, että pitäisi päästä heti uudestaan merelle.

Molemmat sain sponssina juhliani varten! Edellisessä postauksessa pohdin eri näkökulmia siihen, onko lapselle säästäminen ja sijoittaminen järkevää ja lisääkö se lapsen onnea loppujen lopuksi.

Ikävä kyllä en tullut täydelliseen lopputulemaan, vaan ennemminkin johtopäätökseni oli, että asia on hankala. Me sijoitamme Tikin kanssa lapsellemme. Tarmonsa puuskassa Tiki perusti lapsoselle arvo-osuustilin tämän ollessa ehkä kuukauden ikäinen. Ensin avasimme lapselle tavan pankkitilin meidän omaan pankkiimme, sitä varten pankkiin piti lähettää lapsen sosiaaliturvatunnus, meidän passikopiot ja allekirjoitukset. Lapsen tili on kuluton, eli siinä ei ole palvelumaksuja.

Tämän jälkeen pystyimme perustamaan lapselle arvo-osuustilin , jonka vastintili hänen oma pankkitilinsä on. Vastintili tarkoittaa sitä, että jos haluamme lunastaa arvo-osuustilin varoja, rahat siirretään vastintilille. Kaikki tämä onnistui nopeasti ja helposti verkkopankkitunnusten avulla. Tiki perusti molemmat tilit, ja minä hyväksyin ne oman verkkopankkini kautta.

Tämän jälkeen meillä molemmilla on oikeus hallinnoida lapsen sijoituksia aina siihen saakka, kun hän täyttää 18 vuotta. Tämän jälkeen olemme ohjanneet lapsen arvo-osuustilille menemmään 40 euroa kuukaudessa meidän omalta asuntotililtä.

Teknisesti nämä eivät ole pahamaineisia lapsilisärahoja, vaan lapsilisä 95 e menee meillä ruokatilille. No, en tiedä onko sillä käytännössä merkitystä, mitä rahoja nuo ovat, mutta joka tapauksessa me maksetaan puokkiin Tikin kanssa lapselle sijoitettava summa. Miksi juuri 40 euroa? Siksi, että jos me jonain päivänä saadaan toinen lapsi, meillä pitäisi olla varaa säästää hänelle sama summa kuussa. Uskon, että pystymme säästämään 80 euroa joka kuukausi lapsien nimiin niin kauan, kun meillä on molemmilla työ.

Rahat eivät tietenkään jää lojumaan arvo-osuustilille, vaan ne on automatisoitu menemään kuukausisäästösopimuksella suoraan kustannustehokkaaseen indeksirahastoon. Kustannustehokkaalla tarkoitan sitä, että rahaston hallinnointikulut ovat alle 0,5 prosenttia.

Indeksirahastot ovat siis osakerahastoja, eli ne sisältävät erilaisten yritysten osakkeita. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden kurssit voivat ajan saatossa heilahdella, mutta pitkällä aikavälillä niistä voi tulla hyvä tuotto.

Lapselle me sijoitetaan todellakin "osta ja pidä" -taktiikalla, enkä ole käynyt muuta kuin kerran katsomassa lapsen arvo-osuustilillä, millä lailla sijoitukset ovat kehittyneet.

No, itse asiassa kävin nyt tätä postausta varten katsomassa tiliä uudestaan, ja huomasin, että rahasto oli tuottanut hyvin, yksittäiset osakkeet sen sijaan olivat tappiolla. Sen lisäksi, että kuukausisäästetään indeksirahastoon automaattisesti, olemme myös ostaneet vähän hasardosti lapsen nimissä osakkeita pikkusummilla alle sadalla eurolla silloin, kun on ollut jotain kampanjoita, että osakkeiden merkintäkulut ovat nollassa, muutenhan osakkeita ei kannata juuri alle eurolla ostaa.

Nämä ovat oikeastaan sellaista lottoamista, että jos nyt joku kiinnostava firma yhtäkkiä sattuisikin moninkertaistamaan arvonsa, niin se olisi mukava yllätys. Summat ovat kuitenkin niin pieniä, että vaikka kyseinen firma menisi konkurssiin, se ei paljoa meitä hetkauttaisi. Lapsen rahoja ei muuten saa sijoittaa ihan miten sattuu, vaan lain mukaan niiden säilymisestä pitäisi olla riittävä varmuus ja sijoituksille pitäisi saada kohtuullinen tuotto.

Tässä Ylen jutussa listataan hyvin, millaisista sijoitusostoksista joutuu ilmoittamaan erikseen maistraatille. Esimerkiksi jos ostaa lapsen nimissä asunnon tai jos lapsen sijoitusten arvo nousee yli 20 euroon.

Lisää aiheesta Maistraatin sivulla. Tällä hetkellä ihminen voi lahjoittaa verovapaasti Suomessa toiselle kolmen vuoden välein euroa, eli käytännössä me voitaisiin sijoittaa lapsen nimiin yhdessä kymppitonni kolmessa vuodessa. Niin paljon me ei kyllä todellakaan sijoiteta, omat sijoitukset pitää hoitaa ensin!

Koska lapselle sijoitellessa sijoitusaika on valtavan pitkä minun mielestäni siis 70 vuotta, voi toki olla, että lapsi on eri mieltä , niin riskiä voi ottaa reilusti.

Riski ja tuotto nimittäin menevät käsi kädessä: Pitkällä sijoitushorisontilla ei ole väliä, vaikka suhdanteet nousevat tai laskevat: Sijoituksia ei tarvitse myydä juuri silloin, kun niiden arvo on alhaisimmillaan, vaan on aikaa odottaa, että ne nousevat. Tästä syystä olemme valinneet indeksirahastot sijoituskohteeksi. Mahdollisimman vähän vaivaa, vähän kuluja ja potentiaalisesti hyvä tuotto.

Kun rahastoa ostaa joka kuukausi, sijoitus on mukavasti ajallisesti hajautettu: Jos siis mietit lapselle sijoittamista, niin taloudellisesti se on todella kannattavaa. Tässä pari inspiraatioesimerkkiä, jotka on tehty korkoa korolle -laskurilla:. Jos säästämme lapselle 40 euroa kuussa 18 vuotta ja tuotto on noin 7 prosenttia, lapsella on noin 18 euroa täysi-ikäistyttyään.

Jos lopetamme säästämisen, kun lapsi on 18, mutta tämä ei koske rahoihin, hänellä on vuotispäivänään noin 40 euroa. Jos hän ei koske näihinkään rahoihin kolmekymppisenä, hänellä on vuotispäivänään noin euroa. Joku kommentoi mun aiemmssa postauksessa, miten "sinä se rakastat korkoa korolle -ilmiötä". Pointtina on siis se, että osakerahaston arvo noussee ja rahaston sisältämien osakkeiden maksetut osingot sijoitetaan myös rahastoihin, jolloin myös tuotoille tulee lisää tuottoa.

Mutta joo, ilman muuta on mahdollista, että sijoitusten arvo ei nouse 7 prosentin tahdilla voi nousta vähemmän tai enemmän ja voi olla, että kaikenlaista tapahtuu.

Eli eivät nämä arviot ole mitään lupauksia, vaan ennusteita. Mun omistamat rahastot ovat esimerkiksi tällä hetkellä tuottaneet 20 prosenttia, mutta voi olla, että ne droppaavat jossain vaiheessa. Tai siis aivan varmasti droppaavat, kun aikaperspektiivini on niin pitkä. Ja kuten alussa sanoin, mielestäni ei ole ollenkaan yksiselitteistä, että lapselle sijoittaminen on vain hyvä asia lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Aiheesta kannattaa lukea hyvää keskustelua edellisestä postauksestani. Ja kun kerran tällä lailla lapselle sijoittaa, on hyvin tärkeää antaa hänelle kunnollista talouskasvatusta aikanaan. Täytyy ylipäänsä tolkuttaa hänen päähänsä mukavalla tavalla, että hän ei ole itse omalla erinomaisuudellaan ansainnut rahojaan, vaan hän nyt on sattunut syntymään perheeseen, jossa vanhemmilla on mahdollisuus säästää hänelle.

Toisin sanoen, hän on etuoikeutettu, muttei millään tavalla muita ihmisiä parempi tai huonompi. Onko lapselle sijoittaminen järkevää lapsen kannalta? Sijoitusstrategiani on laiskuus Miksei lapsilisää saisi sijoittaa? Korkoa korolle -efekti kerryttää minulle ennen eläkettä puoli miljoonaa euroa Lapsena huolehdin rahasta paljon 6 hyvää syytä puhua rahasta ääneen Näin säästin 10 k vuodessa.

Reitzin säätiön kokoelmat ja Taidekoti Kirpilä. Mielestäni jokainen suomalainen ansaitsee elämäänsä töölöläismummun, joka asuu pompöösissä kattohuoneistossa mielettömillä näkymillä, kerää upeaa suomalaista taidetta ja jolla on kodin perällä valtava Steinway-flyygeli tai asehuone. Olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että ihan jokaisella ei ole tällaista varakasta ja hienostunutta mummua esimerkiksi itselläni ei ole , ja siksi on kerrassaan ilahduttavaa, että meillä jokaisella on kuitenkin pääsy tällaiseen töölöläiskotiin.

Vierailtuani kahdessa ainutlaatuisessa taidekodissa Töölössä tulin siihen tulokseen, että ihan jokaisen kannattaa käydä jossain vaiheessa sekä Taidekoti Kirpilässä että Reitzin museossa.

Nyt vien teidät tekstin muodossa vierailulle näihin paikkoihin. Mikäli ette ole vielä näissä paikoissa vierailleet, uskon että pian löydätte sisimmästänne palavan halun päästä näkemään nämä oikeasti. Töölössä, Hesperian puiston laidalla on kaunis luvun kivitalo. Summeria soittamalla pääsee sisään, sitten hissillä ylimpään kerrokseen. Ovikellon soittaminen jännittää vähäsen, mutta palkitsee heti.

Oven avaa ystävällinen museo-opas, joka toivottaa tervetulleeksi Taidekoti Kirpilään. Ota kengät pois, jätä takki naulaan, tule sisään ja nauti. Maalauksia on miltei lattiasta kattoon, ja aluksi tuntuu, että huoneita on silmänkantamattomiin.

Ja onhan niitä, läpitalon asunto on yli neliön kokoinen. Reumalääkäri Juhani Kirpilä - asui täällä elämänkumppaninsa antiikkikauppias Karl Rosenqvistin kanssa kuolemaansa saakka.

Hän oli todellinen taiteen rakastaja ja keräsi yli teoksen kokoleman elinaikanaan. Kokoelma koostuu miltei kokonaan suomalaisista teoksista ja sisältää paljon myös modernia taidetta. Kirpilä testamenttasi kotinsa, kokoelmansa ja omaisuutensa Suomen Kulttuurirahastolle, jotta kaikki pääsisivät nauttimaan hänen keräämästään taiteesta ilmaiseksi. Kirpilän kuoltua kodista vietiin paljon huonekaluja pois, ripustusta karsittiin hieman Kirpilän aikana taidetta roikkui jopa ovenkarmien yli ja paikkaa muokattiin yleisölle sopivaksi.

Taidekoti avattiin kesäkuussa , minkä jälkeen siellä on käynyt tuhansia ihmisiä vuosittain. Kirpilä ja Rosenqvist, eli Jussi ja Kalle elivät kiehtovaa elämää. Minua viehättää erityisesti se, että he järjestivät keväisin ystävilleen kaksipäiväiset Kastanjankukkajuhlat, ja olivat muutenkin vieraanvaraisia ja sosiaalisesti aktiivisia ihmisiä.

Kirpilä ei kuitenkaan halunnut viettää aikaa erityisemmin taiteilijoiden kanssa, hän vain halusi ostaa taidetta heiltä. Kuvaavaa on, että hän ei esimerkiksi erityisesti halunnut, että Kulttuurirahasto jakaisi hänen nimissään stipendejä taiteilijoille, sillä "ei heidän ryyppäämistään tarvitse tukea". Mieluummin varoilla ostettaisiin lisää taidetta, ja tällä tavalla tuettaisiin taiteilijoita. Kotona ollessaan Kirpilä kuulemma vain istuskeli huoneissaan ja tuijotti hankkimaansa taidetta ihastuneena.

On kiinnostavaa, että Taidekodissa vaiettiin pitkään Juhani Kirpilän homoseksuaalisuudesta. Taidekodin avaamisen aikaan tästä ei ollut vielä täysin neutraalia puhua, olihan homoseksuaalisuus poistettu sairausluokituksistakin vasta kymmenisen vuotta aiemmin, vuonna Nyt ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja tämä näkyy upealla tavalla muun muassa siinä, että viime vuodesta lähtien Kirpilässä on alettu pitää kerran kuussa queer-opastuksia.

Niissä opas Karoliina Arola avaa taiteeseen näkökulmia, joita ei perinteisessä taidehistoriassa ole huomioitu. Mukana on myös kiinnostavaa taustoitusta kulttuurihistoriasta. Arola oli muutenkin ilmiömäinen opas. Siskoni Sofia jonka kanssa kävin Kirpilässä sanoi, että Arola oli itsekin kuin taideteos - tähän on helppo yhtyä. Hän kertoi mielettömällä intohimolla ja asiantuntemuksella eri teoksista. Niitä on tosiaan yli , joista noin on näytillä, joten Kirpilä on paikka, johon on pakko palata - yhdellä kertaa sitä ei kykene sulattamaan.

Siellä on myös muita teemaopastuksia , esimerkiksi tänä keväänä muotia maalauksissa, kuolemaa teoksissa ja erilaisia muotokuvaopastuksia. Lisäksi siellä järjestetään konsertteja sekä Lasten sunnuntai, seuraava aivan pian, eli 8.

Kannattaa katsoa tapahtumakalenterista  tai fb-sivuilta.

En muista oikeastaan miten päädyin Naisten Pankin vuosipäiväiltaan , mutta muistan sen, että olin illan jälkeen täynnä sellaista käsittämätöntä tarmoa. Silloinen Naisten Pankin johtaja, Ritva Ohmeroluoma, aloitti illan astumalla lavalle tyylikkäässä mustassa mekossa.

Tämä konkreettinen esimerkki avasi silmäni: Kun vuonna Kirkon Ulkomaanapu perustettiin Suomeen, pointtina ei ollut auttaa ulkomaita , vaan tuoda apua nälästä ja köyhyydestä kärsivälle sodanjälkeiselle Suomelle.

Ohmeroluoma kertoi, että Suomi sai esimerkiksi Namibiasta sadekangasta ja Yhdysvalloista ruoka- ja vaatepakkauksia. Hänen isoäitinsä saamassa pakkauksessa oli pelkästään juhlavaatteita, joita suomalainen maalaisemäntä ei voinut käyttää missään.

Tarvittiinkin 60 vuotta, ennen kuin mekko sai käyttötarkoituksen Suomessa. Tuolloin tajusin, että hittolainen! Siitä ei todellakaan ole kauaa, kun Suomessa on oltu köyhyysrajan alapuolella ja kärsitty nälkää.

Ja nyt me olemme näin hyvinvoivia! Klikkasin tuon illan jälkeen itseni verkkopankkiin, ja liityin Naisten Pankin kuukausilahjoittajaksi. Järjestö tukee naisten yrittäjyyttä ja toimentulon kehittämistä viidessä eri maassa. Se toimii Kirkon Ulkomaan avun alla, muttei tee minkäänlaista käännytystyötä. Minulle KUA on hyvä signaali, koska se on yksi niistä lafkoista, joissa raha menee varmimmin oikeaan kohteeseen.

Esimerkiksi NP lähettää keskimäärin 84 prosenttia lahjoitetuista rahoista suoraan kohteeseen. Vanhana taloustieteilijänä lol tykkään NP: Pointtina on lahjoittaa rahat 15 - 30 hengen yhteisöille, joihin kuuluu keskenään tuttuja naisia.

Nämä yhteisöt toimivat kyläpankkeina ja päättävät itse säännöistään. Idea on kuitenkin se, että paikalliset naiset saavat lainaa tällaisesta pankista esimerkiksi ammatin hankkimiseen, ja valmistuttuaan ja alettuaan tienata elantoaan he maksavat lainan pienellä korolla takaisin. Takaisinmaksun jälkeen koko pääoma jaetaan jälleen lainoina eteenpäin. Ulkopuoliset tahot eivät siis tee voittoa kyläpankkitoiminnalla. No, tuolloin vuoden jälkeen minulle kävi sitten vähän ajan päästä niin, että asuntolainaa ottaessa vaihdoin pankkia, ja osa kuukausilahjoituksistani tipahtivat siinä samassa pois, NP mukaan lukien.

Joskus minun laiskuuteni ja hajamielisyyteni on käsittämätöntä, enkä saanut aloitettua kuukausilahjoitusta uudesta pankista. Kunnes tänä keväänä, kun ystäväni Sara mainitsi Naisten Pankista, muistin taas koko homman. Olen vähän sitä mieltä, että jos minulla on varaa laittaa euroa joka kuukausi etf- ja indeksirahastoihin kerryttämään minun omaa varallisuuttani, niin minulla on myös varaa laittaa 30 euroa hyväntekeväisyyteen joka kuukausi.

Kaikille niille, joita kiinnostaa köyhyyden poistaminen, naisten oikeudet ja helppo tapa tehdä hyvää, niin suosittelen joko laittamaan tuonne jonkun könttäsumman 30 eurolla nainen saa jo ammatin! Se onnistuu nopeasti Naisten Pankin verkkosivuilta , josta löytyy muutenkin enemmän tietoa aiheesta.

Suosikkigraafikkoni, Saara Helkalan , käsialaa. Olin toukokuussa aivan järjettömän hauskalla Tallinnan-matkalla  kolmen ystäväni kanssa. Koska seura koostui häpeilemättömistä ja kommentointivalmiista smuiduista, päädyttiin yllättäen tekemään matkasta myös video, jolla jaamme ehdottomasti tärkeimmät ja syvällisimmät elämänohjeemme, eli asiat, jotka kannattaa tehdä tai oivaltaa ennen kuin täyttää Ja tämä tuli siksikin sopivaan aikaan, että minä täytän sunnuntaina 31, joten neljääkymppiä kohti ollaan menossa!

Mukana siis Tiia ja Anna, jotka tekevät muun muassa hillitöntä Kaverin puolesta kyselen -podcastia jota minä olen ollut aikoinaan konseptoimassa, joten suosittelen kuuntelemaan! Muista tilata mun YouTube-kanava ja katso myös nämä videot: Teos on puhdasta kultaa, jokainen sivu tarjoaa oivalluksia ihmisen historiasta, ja veikkaan, että palaan tähän tietokirjaan blogissa vielä uudestaankin.

Harari puhuu siitä, mikä on luonnollista ja epäluonnollista , ja tulee siihen tulokseen, että biologisesta näkökulmasta katsoen mikään ei ole epäluonnollista. Eli se mikä on mahdollista, on myös luonnollista. Aidosti epäluonnollista käyttäytymistä, eli sellaista, joka uhmaisi luonnonlakeja, ei ylipäänsä voi olla olemassa, joten sitä ei tarvitse erikseen kieltää.

Voisi olla epäluonnollista, jos minä juoksisin valoa nopeammin tai joku toinen ihminen yhteyttäisi, mutta näin ei vain tapahdu, koska luonnonlait ohjaavat meitä niin.

Kulttuureilla on usein tapana väittää, että ne kieltävät epäluonnollisia asioita. Tyyliin "homoseksuaalisuus on epänormaalia, koska samaa sukupuolta olevien ihmisten suhteista ei synny lapsia, joten sen täytyy olla luonnotonta eli se pitää kieltää". Oikeasti tällaiset käsitykset eivät tule millään lailla biologiasta, vaan täysin teologiasta, kuten kristinuskosta tai islamista.

Harari selittää, miten kristityssä teologiassa ajatellaan, että Jumala on luonut ihmiskehon ja suunnitellut, että jokaisella ruumiinjäsenellä ja elimellä on tietty tarkoitus. Jos me käytämme ruumiinosiamme ja elimiämme Jumala aikomaan tarkoitukseen, kyse on luonnollisesta toiminnasta. Jos taas käytämme niitä muuhun, se on epäluonnollista. Harari jatkaa, että evoluutiolla ei kuitenkaan ole tarkoitusta. Elimet eivät ole kehittyneet tiettyyn tarkoitukseen, ja tavat, joilla niitä käytetään, ovat jatkuvassa muutostilassa.

Ihmiskehossa ei ole yhtäkään elintä, joka tekisi vain sitä, mitä sen prototyyppi teki saadessaan alkunsa satoja miljoonia vuosia sitten. Se sai alkunsa, koska ensimmäiset monisoluiset eliöt tarvitsivat keinon saada ravintoa. Nykyään sillä edelleen lapotaan ruokaa sisään, mutta suutä käytetään myös puhumiseen ja suutelemiseen.

Harari ottaa toisenkin esimerkin: Erään teorian mukaan siivet kehittyivät lentokyvyttömien hyönteisten ulkonemista. Ulkonevat kasvoivat, koska näin hyönteinen pystyi imemään enemmän auringonvaloa sisään ja pysymään lämpimänä. Ja sitten yhtäkkiä niillä pystyikin myös lentämään. Myös sukupuolielimemme ja -käytöksemme ovat monitehtäväisiä. Seksi kehittyi kyllä suvun jatkamista varten, mutta monet eläimet käyttävät sitä myös muihin tarkoituksiin kuin pienten kopioiden tuottamiseen itsestään.

Esimerkiksi simpanssit käyttävät seksiä poliittisten liittoutumien lujittamiseen, läheisyyden luomiseen ja jännityksen laukaisemiseen.

Miksi se ei olisi luonnollista? Otettiin juhannuksena yhden mun vanhimman ystävän, Katarinan eli Kapukapun kanssa potretteja. Lapsen voi hyvin hankkia yksin. Käytettiin sunnuntain hellepäivä parhaalla mahdollisella tavalla: Purjehdittiin isän perheen kanssa Helsingin edustalla, kierrettiin Suomenlinnaa ja lähimaisemia. Meitä oli veneessä yhteensä yksitoista ihmistä, nuorin alle vuoden. Koko päivä oli niin tulvillaan onnenhyrskäyksiä, että on vaikea eritellä, mikä oli hienoin hetki.

Auringonläikät meressä liikkuivat meidän mukana, purjevene lipui eteenpäin sulavasti. Makasin kannella ja katselin ison purjeen huippua miettien, että voisin katsoa tätä näkymää vaikka elämäni loppuun asti. Myös mun pieni kaksivuotiaani innostui purjehtimisesta.

Se tasapainotteli jo kannella ihan ammattilaisen elkein, ihmetteli suurta merta ja hengitti meri-ilmaa. Sisätilaa veneessä on kahden kajuutan verran, joten Alppunen pystyi juoksentelemaan ja ilakoimaan tilavasti. Oikeastaan tuollainen vene on juuri sopiva kaksivuotiaalle, ei ollenkaan ahdas, vaan kompakti. Autossa pahoinvoiva lapseni pärjäsi hyvin keinuvassa veneessä. Merenkäynti ei toki käynyt kovinkaan villiksi missään vaiheessa, mutta tämä oli hyvä todiste siitä, että voimme purjehtia jatkossakin.

En osaa sanoa, mikä meressä tekee minut niin onnelliseksi. Siellä on jotenkin vain tilaa ajatella. Kun katselee taivasta mereltä käsin, on suoranainen velvollisuus ajatella jotain muuta kuin seuraavan viikon to do -listaa. Purjehtimiseen kuuluu jotenkin sellainen herttainen hyväntuulisuus, kaikki ovat kirjaimellisesti samassa veneessä.

Meidän veneilyyn kuuluu ylipäänsä sellainen leppoisuus, kaikki tehdään verkkaisesti. Juodaan sumppia, rupatellaan, otetaan päiväunet, käännetään ruoria. Isän perheen vene on huomattavasti isompi ja tasaisempi kuin mun ja Oton H-vene. Sen kanssa purjehtiminen on tosi erilaista, ehkä vähemmän fyysistä ja rauhallisempaa.

Mutta kyllä mä ajattelin nyt kokeilla ottaa Turussa Alpun meidän H-veneeseen, ainakin jollekin lyhyelle purjehdukselle. Se nautti tuolla olostaan niin paljon, jaksoi yllättävän rauhallisena istuskella siinä ruorin vieressä, niin ehkä sitä voisi kokeilla. Pientä skabailua oli siitä, että aina kajuutan ulkopuolella täytyy olla pelastusliivi, mutta kun olen muuten melko löperö äiti, niin sitten Alppu kyllä tottelee, kun sanon painokkaasti, että tämä homma menee nyt näin ja asiasta ei keskustella.

Ennen kaikkea toivon, että Alpun keho ja mieli tottuvat veneessä olemiseen. Se on omanlaista elämää, ja on hauska, jos Alppu nyt pikkuhiljaa kasvaa siihen kiinni. Nyt on sellainen olo, että pitäisi päästä heti uudestaan merelle.

Nostaa se ankkuri ja ne purjeet. VR Matkustaminen, kuten elämä yleensäkin, on hyvin erilaista lapsen ja aikuisen silmin. Kotona aamulla Aikuisen näkökulma: Konduktrööri tarkastaa liput A: Missäs puhelimeni nyt olikaan Mä en saa sitä sieltä pois enää. Äitini, miten saatoit pettää minut näin. Kun aamupalat saapuvat pöytään A: Juna saapuu asemalle A: Menipä matka kevyesti, Alppukin käyttäytyi niin mukavasti.

En mene rattaisiin, jään tänne ikuisksi ajoiksi riehumaan. Ahaa, tällainen pieni loppupaini matkalle. No, kammetaan väsynyt lapsonen rattaisiin.

Edellisessä postauksessa pohdin eri näkökulmia siihen, onko lapselle säästäminen ja sijoittaminen järkevää ja lisääkö se lapsen onnea loppujen lopuksi.

Ikävä kyllä en tullut täydelliseen lopputulemaan, vaan ennemminkin johtopäätökseni oli, että asia on hankala. Me sijoitamme Tikin kanssa lapsellemme. Tarmonsa puuskassa Tiki perusti lapsoselle arvo-osuustilin tämän ollessa ehkä kuukauden ikäinen. Ensin avasimme lapselle tavan pankkitilin meidän omaan pankkiimme, sitä varten pankkiin piti lähettää lapsen sosiaaliturvatunnus, meidän passikopiot ja allekirjoitukset. Lapsen tili on kuluton, eli siinä ei ole palvelumaksuja. Tämän jälkeen pystyimme perustamaan lapselle arvo-osuustilin , jonka vastintili hänen oma pankkitilinsä on.

Vastintili tarkoittaa sitä, että jos haluamme lunastaa arvo-osuustilin varoja, rahat siirretään vastintilille. Kaikki tämä onnistui nopeasti ja helposti verkkopankkitunnusten avulla. Tiki perusti molemmat tilit, ja minä hyväksyin ne oman verkkopankkini kautta.

Tämän jälkeen meillä molemmilla on oikeus hallinnoida lapsen sijoituksia aina siihen saakka, kun hän täyttää 18 vuotta.

Tämän jälkeen olemme ohjanneet lapsen arvo-osuustilille menemmään 40 euroa kuukaudessa meidän omalta asuntotililtä. Teknisesti nämä eivät ole pahamaineisia lapsilisärahoja, vaan lapsilisä 95 e menee meillä ruokatilille. No, en tiedä onko sillä käytännössä merkitystä, mitä rahoja nuo ovat, mutta joka tapauksessa me maksetaan puokkiin Tikin kanssa lapselle sijoitettava summa. Miksi juuri 40 euroa?

Siksi, että jos me jonain päivänä saadaan toinen lapsi, meillä pitäisi olla varaa säästää hänelle sama summa kuussa. Uskon, että pystymme säästämään 80 euroa joka kuukausi lapsien nimiin niin kauan, kun meillä on molemmilla työ. Rahat eivät tietenkään jää lojumaan arvo-osuustilille, vaan ne on automatisoitu menemään kuukausisäästösopimuksella suoraan kustannustehokkaaseen indeksirahastoon.

Kustannustehokkaalla tarkoitan sitä, että rahaston hallinnointikulut ovat alle 0,5 prosenttia. Indeksirahastot ovat siis osakerahastoja, eli ne sisältävät erilaisten yritysten osakkeita. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden kurssit voivat ajan saatossa heilahdella, mutta pitkällä aikavälillä niistä voi tulla hyvä tuotto. Lapselle me sijoitetaan todellakin "osta ja pidä" -taktiikalla, enkä ole käynyt muuta kuin kerran katsomassa lapsen arvo-osuustilillä, millä lailla sijoitukset ovat kehittyneet.

No, itse asiassa kävin nyt tätä postausta varten katsomassa tiliä uudestaan, ja huomasin, että rahasto oli tuottanut hyvin, yksittäiset osakkeet sen sijaan olivat tappiolla. Sen lisäksi, että kuukausisäästetään indeksirahastoon automaattisesti, olemme myös ostaneet vähän hasardosti lapsen nimissä osakkeita pikkusummilla alle sadalla eurolla silloin, kun on ollut jotain kampanjoita, että osakkeiden merkintäkulut ovat nollassa, muutenhan osakkeita ei kannata juuri alle eurolla ostaa.

Nämä ovat oikeastaan sellaista lottoamista, että jos nyt joku kiinnostava firma yhtäkkiä sattuisikin moninkertaistamaan arvonsa, niin se olisi mukava yllätys.

Summat ovat kuitenkin niin pieniä, että vaikka kyseinen firma menisi konkurssiin, se ei paljoa meitä hetkauttaisi. Lapsen rahoja ei muuten saa sijoittaa ihan miten sattuu, vaan lain mukaan niiden säilymisestä pitäisi olla riittävä varmuus ja sijoituksille pitäisi saada kohtuullinen tuotto. Tässä Ylen jutussa listataan hyvin, millaisista sijoitusostoksista joutuu ilmoittamaan erikseen maistraatille.

Esimerkiksi jos ostaa lapsen nimissä asunnon tai jos lapsen sijoitusten arvo nousee yli 20 euroon. Lisää aiheesta Maistraatin sivulla. Tällä hetkellä ihminen voi lahjoittaa verovapaasti Suomessa toiselle kolmen vuoden välein euroa, eli käytännössä me voitaisiin sijoittaa lapsen nimiin yhdessä kymppitonni kolmessa vuodessa.

Niin paljon me ei kyllä todellakaan sijoiteta, omat sijoitukset pitää hoitaa ensin! Koska lapselle sijoitellessa sijoitusaika on valtavan pitkä minun mielestäni siis 70 vuotta, voi toki olla, että lapsi on eri mieltä , niin riskiä voi ottaa reilusti.

Riski ja tuotto nimittäin menevät käsi kädessä: Pitkällä sijoitushorisontilla ei ole väliä, vaikka suhdanteet nousevat tai laskevat: Sijoituksia ei tarvitse myydä juuri silloin, kun niiden arvo on alhaisimmillaan, vaan on aikaa odottaa, että ne nousevat. Tästä syystä olemme valinneet indeksirahastot sijoituskohteeksi. Mahdollisimman vähän vaivaa, vähän kuluja ja potentiaalisesti hyvä tuotto. Kun rahastoa ostaa joka kuukausi, sijoitus on mukavasti ajallisesti hajautettu: Jos siis mietit lapselle sijoittamista, niin taloudellisesti se on todella kannattavaa.

Tässä pari inspiraatioesimerkkiä, jotka on tehty korkoa korolle -laskurilla:. Jos säästämme lapselle 40 euroa kuussa 18 vuotta ja tuotto on noin 7 prosenttia, lapsella on noin 18 euroa täysi-ikäistyttyään. Jos lopetamme säästämisen, kun lapsi on 18, mutta tämä ei koske rahoihin, hänellä on vuotispäivänään noin 40 euroa. Jos hän ei koske näihinkään rahoihin kolmekymppisenä, hänellä on vuotispäivänään noin euroa.

Joku kommentoi mun aiemmssa postauksessa, miten "sinä se rakastat korkoa korolle -ilmiötä". Pointtina on siis se, että osakerahaston arvo noussee ja rahaston sisältämien osakkeiden maksetut osingot sijoitetaan myös rahastoihin, jolloin myös tuotoille tulee lisää tuottoa.

Mutta joo, ilman muuta on mahdollista, että sijoitusten arvo ei nouse 7 prosentin tahdilla voi nousta vähemmän tai enemmän ja voi olla, että kaikenlaista tapahtuu. Eli eivät nämä arviot ole mitään lupauksia, vaan ennusteita. Mun omistamat rahastot ovat esimerkiksi tällä hetkellä tuottaneet 20 prosenttia, mutta voi olla, että ne droppaavat jossain vaiheessa. Tai siis aivan varmasti droppaavat, kun aikaperspektiivini on niin pitkä. Ja kuten alussa sanoin, mielestäni ei ole ollenkaan yksiselitteistä, että lapselle sijoittaminen on vain hyvä asia lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Aiheesta kannattaa lukea hyvää keskustelua edellisestä postauksestani. Ja kun kerran tällä lailla lapselle sijoittaa, on hyvin tärkeää antaa hänelle kunnollista talouskasvatusta aikanaan.

Täytyy ylipäänsä tolkuttaa hänen päähänsä mukavalla tavalla, että hän ei ole itse omalla erinomaisuudellaan ansainnut rahojaan, vaan hän nyt on sattunut syntymään perheeseen, jossa vanhemmilla on mahdollisuus säästää hänelle. Toisin sanoen, hän on etuoikeutettu, muttei millään tavalla muita ihmisiä parempi tai huonompi. Onko lapselle sijoittaminen järkevää lapsen kannalta? Sijoitusstrategiani on laiskuus Miksei lapsilisää saisi sijoittaa? Korkoa korolle -efekti kerryttää minulle ennen eläkettä puoli miljoonaa euroa Lapsena huolehdin rahasta paljon 6 hyvää syytä puhua rahasta ääneen Näin säästin 10 k vuodessa.

Reitzin säätiön kokoelmat ja Taidekoti Kirpilä. Mielestäni jokainen suomalainen ansaitsee elämäänsä töölöläismummun, joka asuu pompöösissä kattohuoneistossa mielettömillä näkymillä, kerää upeaa suomalaista taidetta ja jolla on kodin perällä valtava Steinway-flyygeli tai asehuone.

Olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että ihan jokaisella ei ole tällaista varakasta ja hienostunutta mummua esimerkiksi itselläni ei ole , ja siksi on kerrassaan ilahduttavaa, että meillä jokaisella on kuitenkin pääsy tällaiseen töölöläiskotiin.

Vierailtuani kahdessa ainutlaatuisessa taidekodissa Töölössä tulin siihen tulokseen, että ihan jokaisen kannattaa käydä jossain vaiheessa sekä Taidekoti Kirpilässä että Reitzin museossa. Nyt vien teidät tekstin muodossa vierailulle näihin paikkoihin. Mikäli ette ole vielä näissä paikoissa vierailleet, uskon että pian löydätte sisimmästänne palavan halun päästä näkemään nämä oikeasti.

Töölössä, Hesperian puiston laidalla on kaunis luvun kivitalo. Summeria soittamalla pääsee sisään, sitten hissillä ylimpään kerrokseen. Ovikellon soittaminen jännittää vähäsen, mutta palkitsee heti. Oven avaa ystävällinen museo-opas, joka toivottaa tervetulleeksi Taidekoti Kirpilään. Ota kengät pois, jätä takki naulaan, tule sisään ja nauti. Maalauksia on miltei lattiasta kattoon, ja aluksi tuntuu, että huoneita on silmänkantamattomiin. Ja onhan niitä, läpitalon asunto on yli neliön kokoinen.

Reumalääkäri Juhani Kirpilä - asui täällä elämänkumppaninsa antiikkikauppias Karl Rosenqvistin kanssa kuolemaansa saakka. Hän oli todellinen taiteen rakastaja ja keräsi yli teoksen kokoleman elinaikanaan. Kokoelma koostuu miltei kokonaan suomalaisista teoksista ja sisältää paljon myös modernia taidetta. Kirpilä testamenttasi kotinsa, kokoelmansa ja omaisuutensa Suomen Kulttuurirahastolle, jotta kaikki pääsisivät nauttimaan hänen keräämästään taiteesta ilmaiseksi.

Kirpilän kuoltua kodista vietiin paljon huonekaluja pois, ripustusta karsittiin hieman Kirpilän aikana taidetta roikkui jopa ovenkarmien yli ja paikkaa muokattiin yleisölle sopivaksi. Taidekoti avattiin kesäkuussa , minkä jälkeen siellä on käynyt tuhansia ihmisiä vuosittain. Kirpilä ja Rosenqvist, eli Jussi ja Kalle elivät kiehtovaa elämää. Minua viehättää erityisesti se, että he järjestivät keväisin ystävilleen kaksipäiväiset Kastanjankukkajuhlat, ja olivat muutenkin vieraanvaraisia ja sosiaalisesti aktiivisia ihmisiä.

Kirpilä ei kuitenkaan halunnut viettää aikaa erityisemmin taiteilijoiden kanssa, hän vain halusi ostaa taidetta heiltä.

Kuvaavaa on, että hän ei esimerkiksi erityisesti halunnut, että Kulttuurirahasto jakaisi hänen nimissään stipendejä taiteilijoille, sillä "ei heidän ryyppäämistään tarvitse tukea".

Mieluummin varoilla ostettaisiin lisää taidetta, ja tällä tavalla tuettaisiin taiteilijoita. Kotona ollessaan Kirpilä kuulemma vain istuskeli huoneissaan ja tuijotti hankkimaansa taidetta ihastuneena. On kiinnostavaa, että Taidekodissa vaiettiin pitkään Juhani Kirpilän homoseksuaalisuudesta. Taidekodin avaamisen aikaan tästä ei ollut vielä täysin neutraalia puhua, olihan homoseksuaalisuus poistettu sairausluokituksistakin vasta kymmenisen vuotta aiemmin, vuonna Nyt ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja tämä näkyy upealla tavalla muun muassa siinä, että viime vuodesta lähtien Kirpilässä on alettu pitää kerran kuussa queer-opastuksia.

Niissä opas Karoliina Arola avaa taiteeseen näkökulmia, joita ei perinteisessä taidehistoriassa ole huomioitu. Mukana on myös kiinnostavaa taustoitusta kulttuurihistoriasta. Arola oli muutenkin ilmiömäinen opas. Siskoni Sofia jonka kanssa kävin Kirpilässä sanoi, että Arola oli itsekin kuin taideteos - tähän on helppo yhtyä. Hän kertoi mielettömällä intohimolla ja asiantuntemuksella eri teoksista.

Niitä on tosiaan yli , joista noin on näytillä, joten Kirpilä on paikka, johon on pakko palata - yhdellä kertaa sitä ei kykene sulattamaan. Siellä on myös muita teemaopastuksia , esimerkiksi tänä keväänä muotia maalauksissa, kuolemaa teoksissa ja erilaisia muotokuvaopastuksia. Lisäksi siellä järjestetään konsertteja sekä Lasten sunnuntai, seuraava aivan pian, eli 8. Kannattaa katsoa tapahtumakalenterista  tai fb-sivuilta. Ja kuten sanottu, tämän kaiken herkun pääsee nauttimaan maksutta.

Big ass stepmom antaa oppitunnin vittu pojalle ja hänen gf: lle Gays sucking dick porn movie You may recognise Michael Vargas from former 3. kesäkuu Hetekan kiristäjä koiran penis sattuu pornoa bb leina pylly . kansallisteatteri pieni näyttämö ohjelma Sexsyt Tontut Koirani Nuoli Pilluani. Big busty mature tube www naisen tissit livekamera sivut pikkutytön pimppiä tornio .. videoita elimistön happamuus ass sex naisia suomalainen nainen ilmainen. marraskuu Big cock com ilmaista teinipornoa Ilmaista pornoa. Maailman Uusi pieni kaunis hieroja. VIDEOT . escort in vilnius hairy pussy and ass Homomiehet harrastavat homoseksuaalisia suhteita - Public eye.

Homoseksuaaliseen pienin penis phat ass

ILMAISET KOTIVIDEOT KALU KOSTEANA HOMO